(Akustista bluesia taustalle niin pääsette samoille aalloille!)
Jammaillen.
Ensimmäiset kutsut tässä kodissa. Ensimmäisellä keikalla kahteen kuukauteen. Ensimmäinen sohvasurffari vieraana. Ensimmäiset tanssit Budapestissä(!). Ensimmäiset kuumat viinit ja tänään, ensimmäinen glögi.
Mulla on kyllä hävytön tuuri. Tällä kertaa tuuri kävi takkutukkaisen soittoniekan asussa. Vaikkakin vain ohikulkumatkalla, tuurilla oli paljon annettavaa ja opetettavaa, muun muassa kaupunkiasumisen iloista ja rentoutumisesta kaiken hösäkän keskellä. KIITOS.
Kiitos musiikista ja niistä, jotka sitä suoltavat. Etenkin niistä, jotka eivät vain suolla, vaan myös ovat sitä. Oli muuten swengaava keikka, kellaripubissa. Kalpea ja todella pitkä ranskalainen komea lommoposki esitti farkkuhaalareissaan ja saappaissaan lähinnä muiden sävellyksiä, kuitenkin aikalailla soveltaen, saaden Edelweissin kuulostamaan ihmeen särmikkäältä. Taisi kyllä ympäristökin vaikuttaa kokemaani. Hänellä oli hassu tapa laulaa laulut kivikasvoin läpi ja sitten hymyillä ujosti viimeisen nuotin perään, jonnekin katonrajaan tiiraillen. Harvemmin näkee sellaista ujoa hymyä aikuisen miehen kasvoilla.
Trubaduurini lauloi tarinoita. Hän sai ihmiset heilumaan tuoleissaan ja hörähtelemään. Miekkonen on niitä, jotka soittaessaan ovat jossain ihan muualla. Muistutti kitaranopettajastani, joka ensimmäisen näppäyksen kuultuaan kuulosti lähinnä keuhkosairaalta eläytyessään niin. KIITOS.
Illan pääesiintyjänä oli vahvasti meikattu kellohameinen nainen, joka lauloi voimakkaasti, heitellen sanoja ja ääniä ilmaan. Välillä kallistaen viinilasia, välillä vetäisten henkosia, mukavan liioitellun välinpitämättömästi.
-----------
Kaikesta pölystä huolimatta täällä on jollain tapaa enemmän tilaa hengittää. Esimerkiksi kadulla viheltely ei aiheuta sen kummempia reaktioita kanssaeläjissä. Vapauttavaa!
Budapest näyttää jo vähän pehmeämmältä. Suuren kaupungin näkeminen kokonaisuutena tekee siitä jotenkin inhimillisemmän. Siksipä kiipeilen välillä tuolle viereiselle kukkulalle saamaan vähän perspektiiviä. Auringon noustessa aamun hiljaisuudessa, kaupunki tuntuu jopa melkein kotoisalta.
------------
Lyhyt tarina (alkoi väsyttää), mutta tosi.
KIITOS kaikesta.
